New hair

Hei!

Vihdoin saimme leikattua mun hiukset! Oon itse tyytyväinen muutokseen, mutta vähän hassulta nämä on tuntuneet. Tänäänkin kammatessa ihmettelin hetken miten se harja meni niin helpolla ja nopeasti hiusten läpi. Niin ja nyt hiukset eivät ole aivan kokoajan takussa tai sotkussa. Käväisipä mielessä myös hieman lyhyempikin hiusmalli, mutta katsotaan sitä sitten.

Ei niin hyvä puoli hiusten leikkaamisessa oli se, että jostain syystä mun luonnon kiharat/laineet katosivat melkeen ihan kokonaan! Itse tykkään että hiuksissa on hieman muotoa, sellaista luonnollista eloa. Nämä suorat tuntuu jotenkin niin hassuilta. Kuulin tosin, että ne vain väliaikaisesti olisivat näin, kun hiuksen leikkaa, niin jäisi sitten se hiuksen rakenne auki, mikä sen sitten suoristaisi, mutta tiedä sitten.

 

 

Edellisessä postauksessa on kuvia ennen leikkaamista!

 

-rr0054

Open your eyes and see

Hei!

Eilen kävin katsomassa aivan ihanan leffan. The Fault in our Stars, eli tähtiin kirjoitettu virhe oli eilen ennakkonäytöksenä, ja saimme ihan viimeiset vapaat paikat, eturivistä, mutta päästiinpähän kumminkin. Ihan sairaaksi rakkaustarinakis kuvattu leffa oli hauska, suloinen ja koskettava. Sitä nyyhkytyksen määrää, kun koko 160 henkinen elokuvasali itkee. Suosittelen jokaisen jota vähänkään kiinnostaa lukemaan kyseisen kirjan ja katsoman sitten leffan. Päänäyttelijöinä olivat Divergentistäkin tutut Shailene Woodley ja Ansel Elgort, jotka sisarusten sijaan olivat tarinan rakastavaiset.

Suositteln myös kuuntelemaan Ed Sheeranin (<3) leffaa varten tekemän kappaleen, All of the stars, mitä kuuntelin kyynel poskella koko eilis illan. Aivan ihana laulu!

Jotain muutakin tapahtuu tässä ihan lähiaikoina! Nimittäin olen vihdoin päättänyt että leikkaan hiukset. Ihan oikeasti tällä kertaa. En ehkä mitenkään radikaalisti paljoa, vaan olen miettinyt suunnilleen 20cm, jonka avulla voisi tasoittaa latvat ja saada hieman paksunnettua hiuksia.

Tämä väri on muuten täysin mun oma! Mulla on aina ollu ihan ihmelliset raidat, mitkä vahvistuu kesällä. Samoin latvat ovat hieman luonnin "laineet", kun viimekis oli lyhyemmät olivat paljon enemmän lainetta tai kiharaa. Näissä kuvissa siis en ole tehnyt muuta kuin kammannut hiukset.

Nämä kuvat muuten on otettu etälaukaisemalla, joka siis toimii noissa samsungin kameroissa niin että ladataan semmoinen appi puhelimeen ja sen avulla sitten laukaistaan kuva, jos mietitte miksi mulla tossa kännykkä on kädessä, vaikka ihan järkkärillä on kuvat otettu. Piti myös sillä peittää naama, kun en mitään meikkiä tänään jaksanut ajatella. Järjetöntä muokkaamistakaan en tehnyt, vähän vain häivytin taustasta häiritseviä juttuja.

-rr0054

Kartano elämää

Hei!

Viime torstaina kotiuduin Velskolan kartanosta, jossa vietin edellisen viikon isosena. Kuten aina isospuuhissa, koko viikko oli yhtä väsymystä, järjettömiä naurukohtauksia, isosten sairastakin sairaampaa huumoria, jota saivat pienet ja viattomat pikkuiset kestää. Koko viikon kestänyt huono sää piti meidät aikalailla sisätiloissa, joten mökkihöperyys iski melkein jokaiselle. Yövahdeilla taisi olla mukavaa, kun pikkuset nukkuivat kiltisti, mutta isoset ne vain hyppivät hereillä. Säästä vielä sen verran, että melkein kaikki sääilmiöt näimme, satoi, paistoi, satoi räntää ja rakeita, oli arktista tuulta ja hellettä.

Jos joku pohtii kannattaako isoseksi lähteä tai edes käydä koulutusta, Suosittelen isolla S:ällä! Kaiken sen suoran hyödyn (~3 kurssia lukiossa, työkokemus, CV:seen plussaa, palkka, jne.) lisäksi saa viettää viikon hyvien tyyppien seurassa, tutustua uusiin ihmisiin ja oppii hyviä ja hyödyllisiä taitoja! Itse koen sen niin, että ripareilla vietetyt viikot ovat aina olleet niitä kesän parhaimpia! Kuten omille pikkusilleni sanoin, jos vain mitenkään on pientä kiinnostusta niin kannattaa lähteä! Ensivuonna sitten pääsen "korkeampiin tehtäviin", todennäköisesti, nimittäin yövahdiksi/apuohjaajaksi. Innolla odotan tätäkin pestiä.

Kartanon kakarat <3

Kesken leirin kuitenkin kuulin kamalia uutisia. Denver ja Figaro, kaksi pientä palloponia pääsisivät juhannuksena vihreämmille laitumille. Näitä kahta ponia jään kaipaamaan ja suremaan, molemmilla kun olen mennyt paljon ja kisannutkin. Denverillä olisin halunnut vielä päästä hyppäämään, nyt kun se sille oli paljon mieluisampaa kuin silloin, kun sillä menin. Heti torstaina kävin tallilla sanomassa rakkaille hyvästit. Taas kaksi ponia, joiden muistot jäävät elämään sydämessäni. Tulee ikävä. <3

Tälläisen herkän tunnelmallisen kuvan nappasin eräästä hieman uhkarohkeasta pikkusesta!

Juhannus meni kotona, hieman leirikrapulaisena (kamala olotila), piirrellen ja musaa kuunnellen. Tänään koin olevani sen verran järjissäni, että blogin ajatteleminen olisi mahdollista. Nyt sitten loppu kesäkuu menee kotona, todennäköisesti aika yksin, kun kaikki kaverit katoavat vuorotellen kukin minnekkin. Heinäkuussa sitten ehkä on luvassa jotakin perheen kanssa tekemistä, sen näkee sitten.

Parantuisivat nämä säät ja voisi olla kunnolla ulkona nauttimassa kesästä! Eilen pohdin, että eikös jouluna näyttänyt aivan samalta! Sadetta ja tuulta. Paitsi tosin se 10 astetta kylmempää. Ihanaa kun Suomessa on niin hienosti esillä kaikki neljä vuodenaikaa!

Toivottaasti muistan kirjoittaa vielä tälläviikolla toisen postauksen!

-rr0054

Voittokotiin-blogin viikon blogihaaste!

Hei!

Luin eilen aamulla blogeja, ja silmiin hyppäsi Voitto kotiin blogia selatessa ihan mielenkiintoinen viikon blogihaaste! Olen jo niitä aiempia hasteita katsonut, mutta ne eivät ehkä ole olleet juuri mun tyylisä juttuja. Vaikka ratsastankin ratsastuskoulussa, aina "valvovan silmän alla", tehdään me paljon erilaisia tehtäviä, joista on varmasti hyötyä monelle. Ainoa tilanne missä mennään itsenäisemmin on usein kisojen verkka, mutta siinäkin opettaja on tarvittaessa neuvomassa.

Ratsastuskoulussa on myös se hyvä puoli, että itse ei tarvitse miettiä tehtäviä, mitkä sopisivat kehittämään juuri sitä asiaa missä on ongelmia. Niin ja myös se, että tulee tehtyä monia erilaisia tehtäviä monipuolisesti.

Koulutuneilla tykään tehdä paljon pohkeenväistöjä ja etuosakäännöksiä. Tietenkin myös kouluratsastajana pidän tosi paljon erilaisista tempon lisäyksistä ja askeleen pidennyksistä.

 

Ylläolevassa kuvassa yritän kuvata uran sisäpuolella kulkemista, auttaa kovasti, jos on ongelmia suoruuden kanssa. Me teemme vielä usein "kulmiin" etuosakäännöksen, eli jokaisesta sivusta tulee melkeimpä täysin suoria. Niin ja tässä tehdään se etuosakäännös niin, että väistätetään takaosa ulkokautta 1/4 ympyrää. Etuosakäännös kannattaa aluksi tehdä pysähdyksen kautta, ja myöhemmin siirtyä sitten tekemään käynnistä. Tämän jälkeen on tärkeää suoristaa ja liikkua taas reippaasti eteen. 

 



Tässä ylemmässä kuvassa on yksi ehkä useimmiten käytetty uralta pois menevä väistötehtävä. Eli tehdään hyvä kulma, suoristetaan ja aloitetaan väistämään kohti keskihalkaisijaa, hieman vinosti. Tässä on tärkeää muistaa edetä eteenpäin. Keskihalkaisijalla sitten suoristus. Toiselle sivulle voi tehdä voltin vaikka laukassa, jos väistössä on ongelmia etenemisessä. Ainakin meillä ponit saavat laukassa hieman moottoria, jonka voi hyödyntää sitten väistöihin.

 

Suoruus on kouluradalla tärkeää, joten sitäkin treenaillaan aika paljon. Volttien ja muun lisääminen keskihalkaisijalle auttaa hahmottamaan tekemiensä kuvioiden kokoa, ja voltin aloittaminen ja lopettaminen kentän keskelle samaan pisteeseen voi olla aluksi aika vaikea! Tässä tehtävässä olisi tarkoitus vuorotellen mennä eri suuntiin keksihalkaisijan jälkeen. Toisella sivulla voisi mennä pohkeenväistöä uraa seuraten ja toisella sivulla siirtymisiä.

 

Lisäykset on ainakin minun mielestä helpompi tehdä sillälailla, että irtautuu uralta. Ylemmässä kuvassa onkin diagonaalilinjat lyhyensivun keskeltä pitkänsivun keskelle. Lisäykset sitten tulisivat näille linjoille. Aluksi on tärkeää muistaa suoristaa linjalle ja vasta sitten lisätä/pidentää askelta.

Esteillä meillä on aina opettajan suunnittelema rata/linja jota sitten mennään ensin puomeina, sitten ristikkoina ja lopukisi ihan esteinä. Näiden 8 vuoden aikana ollaan menty tosi monenlaisia tehtäviä, mutta nämä viimeismmät, (joista täällä blogissakin olen jo kertonut) ovat olleet tosi hyviä!

 

Pari estekautta sitten mentiin tälläistä tehtävää, missä ympyrällä oli kaksi estettä. Tätä teimme aina pareittain, ja paria piti pystyä katsomaan silmiin koko ajan. Haasteellisen tästä teki se, että menin ponilla joka oli erittäin pelokas, ja sen takia kaahasi esteen jälkeen. Ongelma ratkesi sillä että teimme molemmat voltin esteiden välille. Tässä tehtävässä on myös tärkeää osata sovittaa oma temponsa toisen tempoon ja pyydettäessä sitten lisäämään/vähentämään pystyisi sen tekemään hyvin yhdessä toisen kanssa. (Kaareva linja ei liity tähän tehtävään)



Viimeisimmän estekauden viimeisellä tunnilla mentiin tämän näköistä tehtävää. Aluksi verkattiin suoralla linjalla (sininen) vinoja hyppyjä. Esteiden väli taisi olla suunnilleen 16m, eli poneilla tähän tuli 5-6 askelta, joillakin jopa seitsemän. Mutta se vaikeampi tehtävä (punainen) oli kääntämis harjoitus. Vaikka tuo näyttää varsin helpolta näin piirrettynä, ei se kuitenkaan ratatemmossa sitä ollut. Tässä harjoitellaan myös laukkojen vaihtoa ja johtavan ohjan käyttöä, kun melkein heti esteen jälkeen tulee kääntää jo seuraavaan suuntaan. Huomaa muuten hyvin jos on ongelmia kaarteiden laukan säilyvyydessä, koska kaarteet olivat suht pieniä ja laukan piti edetä kunnolla koko ajan. Ja tämä on varmasti kisaavalle hyvä tehtävä, kun pitää osata ilman merkkejä kääntää hyvin, ei liian ajoissa tai myöhässä, ja tulee niitä vaukeita kaarteita.

 

 



Huhhhuh! Tulipas pitkä postaus. Toivottavasti tästä oli apua jollekkin! :)

 

Mitäs piditte tälläisestä postaukseta?

Pitäisikö useammikin osallistua tälläisiin haasteisiin?

 

-rr0054

Sitä vaa vanhenee

Hei!

Tänään sitten tuli täytettyä vuosia, nyt mennään viimeistä vuotta alaikäisenä! Aika hurjaa, eikö? 

Sain tänään "lahjaksi" luvan hankkia kauan toivomani lemmikin, kanin, toivottavasti sopiva löytyy (mielellään ennen koulujen alkua) ja sen kanssa tulee olemaan mukavaa.

Täs mä, 17 vuotta!

-rr0054

Viimeinen tunti poniratsastajana

Hei!

Jokainen ratsastuskoulussa ratsastava tulee jossakin kohtaa siihen pisteeseen, kun kysytään "Haluatko siirtyä jo hevostunneille?" Itselläni alkaa tuo ikä hieman olemaan se syy, miksi pitää siirtyä, osalla taas pituuskasvun takia. Itselle tuo päätös oli tosi vaikea, poneilla kun olen aina mennyt. Toisaalta, opettaja lupasi, että saisin mennä sielläkin poneilla. Tämä hieman helpotti päätöstä. Ope myös heiman naureskellen sanoi, etti ehkä ihan heti laita minua sinne tallin suurimman hepan selkään. Onneksi.

Halusinko? En, mutta siirtyminen samanikäisten kanssa samaan ryhmään, joka todennäköisesti olisi varsin pysyvä, tuntui paremmalta, kun jääminen poniryhmään, josta vuorotellen jokainen lähtisi ja porukka vaihtuisi tiuhaan. Samaan ryhmään kanssani vaihtaa muutenkin muutama hyvä ystävä.

Viimeisen ponitunnin menin Brunolla, estepainotteisella ponilla. Ilman satulaa mentäessä ponilla oli ihan kiva selkä, mutta ravi oli varsin pompottavaa. Olisin toivonut mieluiten Marya, koska heppatunneilla ei yleensä leikitä, mutta kyllä Brunonkin kanssa oli ihan kivaa.

Brunolla oli jotenkin huono päivä (vai onkohan aina sellainen), kun jokaisen ponin vieressä piti luimistaa ja näyttää hampaita. Hipassa poni välillä oikein yritti hampaat irvessä päästä näykkäisemään vieressä olevaa. Hieman hassu poni. Bruno ei muutenkaan oikein ollut sellainen mitä olkisin helposti osannut ratsastaa, kun ensin ei toiminut kaasu, sitten ei jarru ja sitten ei tykännyt yhtään mun tuntumasta. Bruno on kuitenkin super pappa! Tehtiin pieni laukka kisa, ja poni innostui niin, että pysäyttäminen ei oikein onnistunut. Onneksi voltila sitten rauhottui sekin hösöttäjä!

Tiistain vikat, gonna miss u !

Paras ryhmä <3

Syksyllä sitten pääsee ratsastamaan hevostensekaan, ponilla tai hevosella!

Kuvista kiitos Pinjalle!

-rr0054

Seuramestaruudet 2014

Hei!

Miten se aina menee niin, että kun lupaa olla aktiivinen ja postata paljon, ei siinä ikinä onnistu. Onko olemassa jokin kirjoittamaton sääntä, jonka takia siihen ei vain pysty? Pitäisikö alkaa koputtelemaan puuta aina kun lupaa kirjoittaa paljon?

Mutta kuitenkin, minulle kuuluu hyvää, koulu loppui (jess!) ja kesä alkaa tehdä taas tuloaan. Viimeinen koeviiko ei todellakaan ollut liian rankka, mutta halusin panostaa kerrankin. Kokeiden palautuksessa tuli pettymys, naurahus ja onnistuminen. Kolme koetta hain. ensimmäinen lukiovuosi takana, iahn uskomattoman nopeasti kulkenut aika! Miten onkaan mahdollista, että tuntuu kuin eilen vasta olisin noussut junaan esimmäistä kertaa kouluaamuna? Nyt kouluun meno ja siellä käynti on ihan rutiinia.
Ensisyksynä starttaa sitten lukion kakkosvuosi, kuulemma kaikista rankin ja haasteellisin, mutta pystyssäpäin ja haasteita vastaan ottavasti ja niistä toivottavasti kunnialla selvityvästi ollaan menossa. Mutta ensin meillä on edessä muutama kuukaus ihanaa lomailua, aurinkoa ja kaikkea kivaa.

Tallilla on tapahtunut taas paljon. Rakas ihana Montana poni lopetettiin pahentuneiden hengitysongelmien takia. Piccolo happakin lähti, mutta en ole aivan varma oliko vanhuutta vai mitä. Uusia hevosia on taas tullut monta. Petrus ja Desperado, ja todennäköisesti jokin poni tässä lähiaikoina. Onko ihan hassusti sanottu, jos enää ei osaa surra kunnolla kun jokin tärkeä poni lähetee? Sen jälkeen kun se ihana pieni pallo poni, joka oli erittäin tärkeä, lähti, ei ole tajuntaani oikein muut päässeet. Ihan kuin olisi kovettunut sille tuskalle, eikä tuntisi sitä enää. Pelkään ja kammoan sitä päivää kun rakkaimmalle Marylle käy jotain.

Mutta iloisempiin aiheisiin! Pariviikkoa sitten kilpailtiin vuoden 2014 Seuramestaruudet, joissa osallistuin ensimmäistä kertaa junnuluokkaan. Muut luokan kilpailijat olivat niin kovaa tasoa, että tällä kertaa sijoitus oli 6/6, viimeinen, mutta sehän ei välttämättä kerro kaikkea. Nimittäin saimme parhaimmat paperit koskaan! Olen niin iloinen ja tyytyväinen siihen suoritukseen, (joka olisi voinut olla parempikin) että en olisi voinut ponilta muuta toivoa. Mary ei radalla ollut liian kiireinen ja tuntui kuin olisin voinut ratsastaa huolella ja ajatuksella, enkä vain hätiköiden ja suhaisten.

Jos jotakin kiinnostaa saimme toiselta tuomarilta prosentteja 58.26 ja toiselta 62,17! Yleisvaikutelmat olivat 36 ja 37. Kommenteja oli mm. "siisti istunta, käsien kanssa tarkemmin että pysyy tuntumalla" "Riittävän aktiivinen tahti ja ajatuksella ratsastettu" "(keskikäynti) puhdasta, riittävä yliastunta"

Tiedostan omat virheeni, niiden huomaaminenhan on ensimmäinen vaihe oppimisessa! En tiedä, olivatko nämä viimeiset kisat Maryn kanssa, mutta jos olivat, olivat ne myös parhaat. Syksyllä sitten näkee jatkanko aktiivista kisaamista enää. Saattaa olla ettei aika (ja resurssit) oikein riitä.

Kuvia ei radasta nyt ollut mutta toivottavasti video riittää! Videon kuvaamisesta kiitos Siirille!

Lopuksi toivotan kaikille hyvää kesää!
Josko nyt (koputan puuta) alkaisi ahkera postailu.


-rr0054