Still alive

Hei!

Olette varmasti huomenneet ja ihmetelleet hetken taukoa. Tavallaan koneella istuminen ei ole oikein houkuttanut, ja olen käynyt päässäni pientä keskustelua itseni kanssa, nimittäin blogin jatkosta. En oikein osaa sanoa, haluanko jatkaa samalla blogipohjalla vai en. Tarkoitan siis että saatan luoda uuden osoitteen jossa sitten aloittaisn pääasiassa lifestyle blogin, ellei sitten jokin muu asia napaa ja löydy sellasita aihetta josta olisi miellekästä kirjoittaa.

Superkuu viime viikonloppuna! Kameranjalkana toimi pöydälle nostetun puutarhatuolin käsinoja.

Koulu alkoi tiistaina. Toinen vuosikurssi starttasi tutor hommissa, opastettiin uusia ykkösiä auditorioon ja iltapäivällä sitten leikitimme tutorluokkaamme ja kiertelimme ympäri koulua. Torstaina sitten kävimme myös opotunnilla vähän leikkimässä ja tutustuttamassa ykkösiä taas.

Siipi aukesi tiistaina, ja siellä sitten meni se ja perjantai ilta. On tosi kiva nähdä kavereita ja ihan vaan hengailla välillä! Osaa kun näkee niin harvoin. Muina päivinä en tekemisen puutteessa ole oikein jaksanutkaan tehdä mitään erikoista. Illat kuluu läksyjä tehdessä ja kännykällä roikkuessa. Niin ja nopeastihan siinä nukahtaa ja tulee otettua päikkärit. Joskus varomaton saattaa nukahtaa kahdestikkin illassa...

Tutorpaidat!

Koulussa mulla on ihan suht mukava jakso, matikka5, historia 4&5, äikkä4, liikka2 ja uskonto4. Liikkatunnit on tähän mennessä olleet ihan super hauskoja! Ensimmäistä kertaa sekaryhmässä, aluksi hieman kauhistutti, mutta ei se nyt niin hirveetä ollutkaan. Historian tunneilla ihan mielenkiintoisia aiheita, mutta olen huomannut ettei mulle oikein sovi niiden luentomaisuus. Kun en tee mitään, alkavat silmät pikkuhiljaa tuntua raskailta, ja sitten hätkähdän kun opettaja katsoo kysyvästi ja toistaa kysymyksensä... Jakson panostus kursseja ovatkin hissan, ussan ja matikankurssit, matikasta haluaisin vihdoin saada kutosta paremman... Pitkässä matikassa vielä, pois en kyllä vaihda!

Autonkin ratissa olen aina välillä käväissyt. Alkaa jo sujumaan ihan hyvin, ainoana vaikeutena pienessä tilassa kääntyminen ja parkkeeraus. Silti selvisin Sellon kamalasta parkkihallista, jota olin jo kerennyt panikoimaan ennen edes koko autokoulun aloittamista...

Niin ja olen saanut takaisin kokkausintoni! Tällä viikolla on tullut tehtyä mokkapaloja, uunibroileria ja kauraomenapaistosta. Ehkä tänne blogiinkin voisi tuoda jotakin kokkailua? Mitäs mieltä olette?

Mulla ei ole tälläkertaa muuta sanottavaa, hieman sekalainen kuulumisia- tyylinen postaus.

-rr0054

Mitä mieltä olette, kannattaisiko aloittaa uudelta pohjalta?

Ruoka-aiheisia postauksia, kyllä vai ei?

The end of this chapter

Hei!

Uskon että jokainen tulee joskus tähän pisteeseen. Siihen joka ei välttämättä ole lopullinen, mutta sillä hetkellä kun se sattuu, se hajoittaa ja murtaa vahvinmmankin. Tätä tunnetta on vaikea paeta tai unohtaa, se kalvaa mahassa silloinkin kun hymyilet, muistat sen kaiken mitä sinulla joskus oli ja huomaat, ettei mikään voi sitä korvata. ~Ikävä

Tuntuu kuin mikään ei tuntuisi oikealta, et osaa valita mitään etkä löydä oikeaa ratkaisua. Harhailet hädissäsi pimeässä löytääkseksesi jotakin mihin tarrautua ja jotain mista löydät turvan. Nähdessäsi pienenkin toivon pilkahduksen juokset sen luokse, mutta huomaatkin sen olleen harhaa ~Epätoivo

Ajan vieriessä hitaasti täytyt tunteilla, annat niiden tulla ja murtaa itsesi. Itket posket märkinä, pieninkin viittaus surusi syyhyn saa aikaan valtavan tunnemyrskyn. Ympärillä oleville hymyilet ja kun sinulta kysytään: "Miten voit?" vastaat hymyillen "hyvin", vaikka tiedät olevasi palasina sisälläsi. Lopulta, kun silmäsi ovat niin kuivat että kirvelee, katsot itseäsi peilistä ja huomaat ettet tunne enää mitään. Siinä hiljaisuudessa nukahdat syvään uneen. ~Tyhjyys

Lopulta heräät uuteen aamuun ja katsot ympärillesi. Ehkä tämä ei olekkaan loppu. Ehkä vielä joskus asiat ovat niin, että voit tuntea itsesi onnelliseksi. Vielä joskus hymyilet aitoa iloa ja katsot taaksesi, et surullisena, mutta onnellisena, onnellisena siitä kaikesta mikä oli mahdollista, onnellisena niistä hyvistä ajoista, jolloin kaikki oli vielä mahdollista. Hymylet ja katsot edessäsi häälyvää, ja hiljaa mielessäsi toivot, että edessäpäin olisi jotakin hyvää. ~Toivo

******

 

Tämä on tässä. Loppu. Ainakin melkein. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällähetkellä voisi sanoa, että mun ratsastukset on ratsastettu. Ei enää joka viikko toistuvaa jännityksen tunnetta ja iloa, minkä rakas harrastus toi. Ei enää kahtakertaa viikossa Maryn kanssa puuhastelua. Ei enää Maryn lohduttavaa kaulaa, sen suloisia korvia, tai kimakoita hirnahduksia. Enään ei vastata Maryn hoitajaa kysyttäessä, että "Roosa varmasti tulee". Kilpailuissa ei enää kuulluteta "Seuraavana radalle Roosa ** ponilla Mary"

Kahdeksan vuotta. Kahdeksan vuotta onnellisuutta ja iloa. Kahdeksassa vuodessa opin miten ison eläimen kanssa toimitaan yhdessä ja miten pystyy huomaamaan pienimmästäkin muutoksesta, jos sillä oli jokin huonosti. Vähän alle neljä vuotta tämä eläin oli Mary. Mary, johon rakastuin ensi näkemältä, Mary joka oli täydellinen. Täydellinen mun silmissä. Mary, jonka nähdessä ei voinut kuin hymyillä, oli päivä kuinka kurja tahansa. Mary, joka opetti mua niin paljon.

Asioiden taakse jättäminen on vaikeaa. Nyt moni varmasti kysyy: "Jos se on sulle noin tärkeetä, miks sä lopetat?" Vastaan vain, tää päätös ei ollut mun käsissä. Ja se on aivan totta. Jos olisin itse saanut päättää, olisin jatkanut kunnes lopulta vanhuuden takia en enää olisi voinut. Mutta maailma ei ole aina reilu ja asiat tuppaa menemään aina päinvastoin, kuin mitä toivoisi.

Mä en tiedä, mitä tämä muutos tarkoittaa blogin osalta, tavallaan haluaisin jatkaa, mutta kiinnostaako ketään lukea tätä blogia enää? Minkälaiseksi tämä sitten kehittyy, siihen tarvitsen teidän lukijoiden apua. Olisi mukava kuulla jotain ehdotuksia.

Loppuun vielä mun tän hetkisiä tunteita täydellisesti kuvaavat sanat ja kollaasi kuluneista vuosista.

Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää.

On ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäkeen liian usein katoaa.

Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa, ei muistojen päälle kultakerrosta saa.

Hymyile tai itket kuinka vaan, ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan.

-HalooHelsinki!-Vapaus käteen jää

 

 

-rr0054

Projektin paljastus

Hei!

Vähän aika sitten vihjasin pienestä projektista, joka mulla oli meneillään. Nyt se sitten on vihdoin valmis! Kommentteihin voi vapaasti laittaa mielipiteitä, koska en ennen olekkaan tälläisiä tehnyt ja nyt oli ihan uudella editointiohjelmallakin! Sen verran pakko sanoa, että alun musiikin jouduin vaihtamaan, koska youtuben tekijänoikeus taristus niin pyysi, mutta löysin ihan sopivan siihen sitten lopulta. Se saattoi hiemna sotkea rytmityksiä.

Tarkempaa ja selittävämpää postausta sitten muutaman päivän sisällä!

LINKKI VIDEOON

-rr0054

Ruotsissa

Hei!

Lähdettiin perheen kanssa aika lyhyellä varoitusajalla ruotsiin, risteilylle silja serenade laivalla, joka oli tämän vuoden alussa käynyt pienessä remontissa. Laiva sinänsä oli varsin samanlainen kuin ennenkin, mutta kaupat ja kuudennen kannen taxfree myymälä olivat uudistuneet ehkä eniten.

Maissa sitten menimme metrolla T-centralenille, ihan ydin keskustaan Tukolmaa. Ollaan sen verran usein käyty siellä, että osattiin suoraan suunnistaa Gallerian kauppakeskukseen. Itse pidän siitä, miten Gallerian on iso ja valoisa kauppakeskus, ja tietysti siitä, että sieltä löytyy paljon sellaisia kauppoja mitä suomesta ei löydy. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden, nimittäin topshop. Sieltä bongasin itselleni aivan ihanan mekon, jonka käyttämiseen taidan hieman tarvita itsevarmuutta, mutta en vain pystynyt jättämään tätä unelmaa sinne kaupaan. Oli muuten jännää, mekkoa sovittaessa, kun normaalisti olen kokoa 34/36, niin mekosta sopiva koko oli 40! Kokeilin myös kokoa 38, mutta se oli ehkä hieman liian tiukka ja sellainen jossa ei niin mielellään ollut. Sitten yhdessä toisessa kaupassa koot olivatkin ihan hirmu isoja! Ei mitään hajua, miksi nin oli, mutta vähän hassua.

Taxfreestä löytyi mukaan myös viktoria´s secredin "fragrance mist", eli tommoinen vartalotuoksu, joka tuoksuu kyllä oikeasti ihan super ihanalle! Menomatkalla kaikki VS tuoksut olivat melkein loppuun myyty, mutta tulomatkalla onneksi hyllyjä oltiin täytetty.

Laivalla ei oikein tehty mitään ihmeellistä, oltiin lasten leikkipaikalla ja luin kirjaa ja tietysti kävimme kiertelemässä kauppoja ja söimme buffetissa. Buffetissakin oli tehty muutokisa,  mm. softiskoneet ja ehkä hieman tilavammat käytävät olivat plussaa.

Pikkuveljet vähän taiteili :D

Laivan cesar salaatti on unelmaa <3

Kauheasti ei tullut matkan aikana kuvattua, mutta jotain sentään.

-rr0054

Pesulla

Hei!

Eilen oli ihanan lämmin päivä! Tallilla ponit oli kaikki tunnin jälkeen ihan hiessä ja mentiin sitten Maryn kanssa ulos pesulle. Saatiin kivoja kuvia, joista kiitän Sophiaa!

Vähän venyteltiin :D



Lopuksi poni pääsi nauttimaan pitkäksi aikaa vihreillä herkuilla!

Nyt kotona olen vain nauttinut lämmöstä ja tehnyt mantsan itsenäisen kurssin tehtäviä! Niin ja tietysti nukkunut ja syönyt ja nukkunut..

 

-rr0054

 

Mites tykkäätte tälläsistä kuvapostauksista? Parannus ehdotuksia?

Reilu kuukausi enää

Hei!

Nyt ei ole oikeastaan tullut tehdyksi mitään erikoista, on tullut löhöiltyä ja nukuttua niin paljon, että sekin alkaa jo tuntua tylsältä! Kaikki kaverit tuntuvat olevan kaukana, joku isosena, joku ulkomailla ja osa mökeillään. Mulla on aina ollut se ongelma kesäisin, että jossain kohtaa ei ole oikein ketään, kenen kanssa viettää aikaa. Mutta onneksi silloin voi mennä ainakin tallille.

Tällä viikolla tapahtuu kuitenkin yksi erittäin jännnittävä, ja hieman kauhistuttava asia. Maanantaina nimittäin haemme poliisiasemalta luvat, ja alan opettelemaan autolla ajamista! Kotiopetuksessa pääsee sitten kruisailemaan aina kun mahdollista. Vähän kyllä kauhistuttaa...

Kesäksi otin tehtäväkseni suorittaa Maantiedon 2 kurssin, jota en vieläkään ole aloittanut (laiska) ja sain juuri varattua kirjan kirjastosta! Joten sen puurtamista sitten aloittelen. Itsenäinen suoritus on oikein mukava, saa tehdä kaverin kanssa, meillä on monen tytön kanssa diili, että jokainen tekee kaksi kappaletta, ja antaa ne yhteiseen käyttöön sitten :D Tietysti hieman muokkaamme ja tuomme mahdollisesti esiin omia näkökulmiamme vastauksissa! Mutta mikä parasta, kurssista ei tule koetta! Ja saan yhteen täyteenahdettuun jaksoon yhden palkin tyhjää!

Varasin myös kesäkuun alussa Divergentin jatko-osan insurgentin (kapinallinen), jota kävin hakemassa kirjastosta kun sain siitä ilmoituksen, mutta mitäs kummaa, kirja ei ollutkaan siinä hyllyssä! D:< Joku on mennyt ottamaan sen siitä! On myös pieni mahdollisuus siihen, että kirjastotyöntekijä ei ole osannut aakkosia, mutta aika törkeää jos joku sen on siitä napannut. Itselläni kävi tuuri kun pääsin kirjan varauslistalla ensimmäisen 20 joukkoon, nyt siinä taitaa olla päälle 200 varausta... En tykkää.

Olen aloittanut myös yhden isomman projektin, josta sitten saatte myöhemmin kuulla lisää ;)

Huomatkaa muuten uudet some-ikonit, jotka taiteilin! Toivottavasti toimivat. Lisäsin yhden uuden ikoninkin, bloglovin´in. Kuvia ei oikein nyt tähän postaukseen löytynyt :c

-rr0054

New hair

Hei!

Vihdoin saimme leikattua mun hiukset! Oon itse tyytyväinen muutokseen, mutta vähän hassulta nämä on tuntuneet. Tänäänkin kammatessa ihmettelin hetken miten se harja meni niin helpolla ja nopeasti hiusten läpi. Niin ja nyt hiukset eivät ole aivan kokoajan takussa tai sotkussa. Käväisipä mielessä myös hieman lyhyempikin hiusmalli, mutta katsotaan sitä sitten.

Ei niin hyvä puoli hiusten leikkaamisessa oli se, että jostain syystä mun luonnon kiharat/laineet katosivat melkeen ihan kokonaan! Itse tykkään että hiuksissa on hieman muotoa, sellaista luonnollista eloa. Nämä suorat tuntuu jotenkin niin hassuilta. Kuulin tosin, että ne vain väliaikaisesti olisivat näin, kun hiuksen leikkaa, niin jäisi sitten se hiuksen rakenne auki, mikä sen sitten suoristaisi, mutta tiedä sitten.

 

 

Edellisessä postauksessa on kuvia ennen leikkaamista!

 

-rr0054

Open your eyes and see

Hei!

Eilen kävin katsomassa aivan ihanan leffan. The Fault in our Stars, eli tähtiin kirjoitettu virhe oli eilen ennakkonäytöksenä, ja saimme ihan viimeiset vapaat paikat, eturivistä, mutta päästiinpähän kumminkin. Ihan sairaaksi rakkaustarinakis kuvattu leffa oli hauska, suloinen ja koskettava. Sitä nyyhkytyksen määrää, kun koko 160 henkinen elokuvasali itkee. Suosittelen jokaisen jota vähänkään kiinnostaa lukemaan kyseisen kirjan ja katsoman sitten leffan. Päänäyttelijöinä olivat Divergentistäkin tutut Shailene Woodley ja Ansel Elgort, jotka sisarusten sijaan olivat tarinan rakastavaiset.

Suositteln myös kuuntelemaan Ed Sheeranin (<3) leffaa varten tekemän kappaleen, All of the stars, mitä kuuntelin kyynel poskella koko eilis illan. Aivan ihana laulu!

Jotain muutakin tapahtuu tässä ihan lähiaikoina! Nimittäin olen vihdoin päättänyt että leikkaan hiukset. Ihan oikeasti tällä kertaa. En ehkä mitenkään radikaalisti paljoa, vaan olen miettinyt suunnilleen 20cm, jonka avulla voisi tasoittaa latvat ja saada hieman paksunnettua hiuksia.

Tämä väri on muuten täysin mun oma! Mulla on aina ollu ihan ihmelliset raidat, mitkä vahvistuu kesällä. Samoin latvat ovat hieman luonnin "laineet", kun viimekis oli lyhyemmät olivat paljon enemmän lainetta tai kiharaa. Näissä kuvissa siis en ole tehnyt muuta kuin kammannut hiukset.

Nämä kuvat muuten on otettu etälaukaisemalla, joka siis toimii noissa samsungin kameroissa niin että ladataan semmoinen appi puhelimeen ja sen avulla sitten laukaistaan kuva, jos mietitte miksi mulla tossa kännykkä on kädessä, vaikka ihan järkkärillä on kuvat otettu. Piti myös sillä peittää naama, kun en mitään meikkiä tänään jaksanut ajatella. Järjetöntä muokkaamistakaan en tehnyt, vähän vain häivytin taustasta häiritseviä juttuja.

-rr0054

Kartano elämää

Hei!

Viime torstaina kotiuduin Velskolan kartanosta, jossa vietin edellisen viikon isosena. Kuten aina isospuuhissa, koko viikko oli yhtä väsymystä, järjettömiä naurukohtauksia, isosten sairastakin sairaampaa huumoria, jota saivat pienet ja viattomat pikkuiset kestää. Koko viikon kestänyt huono sää piti meidät aikalailla sisätiloissa, joten mökkihöperyys iski melkein jokaiselle. Yövahdeilla taisi olla mukavaa, kun pikkuset nukkuivat kiltisti, mutta isoset ne vain hyppivät hereillä. Säästä vielä sen verran, että melkein kaikki sääilmiöt näimme, satoi, paistoi, satoi räntää ja rakeita, oli arktista tuulta ja hellettä.

Jos joku pohtii kannattaako isoseksi lähteä tai edes käydä koulutusta, Suosittelen isolla S:ällä! Kaiken sen suoran hyödyn (~3 kurssia lukiossa, työkokemus, CV:seen plussaa, palkka, jne.) lisäksi saa viettää viikon hyvien tyyppien seurassa, tutustua uusiin ihmisiin ja oppii hyviä ja hyödyllisiä taitoja! Itse koen sen niin, että ripareilla vietetyt viikot ovat aina olleet niitä kesän parhaimpia! Kuten omille pikkusilleni sanoin, jos vain mitenkään on pientä kiinnostusta niin kannattaa lähteä! Ensivuonna sitten pääsen "korkeampiin tehtäviin", todennäköisesti, nimittäin yövahdiksi/apuohjaajaksi. Innolla odotan tätäkin pestiä.

Kartanon kakarat <3

Kesken leirin kuitenkin kuulin kamalia uutisia. Denver ja Figaro, kaksi pientä palloponia pääsisivät juhannuksena vihreämmille laitumille. Näitä kahta ponia jään kaipaamaan ja suremaan, molemmilla kun olen mennyt paljon ja kisannutkin. Denverillä olisin halunnut vielä päästä hyppäämään, nyt kun se sille oli paljon mieluisampaa kuin silloin, kun sillä menin. Heti torstaina kävin tallilla sanomassa rakkaille hyvästit. Taas kaksi ponia, joiden muistot jäävät elämään sydämessäni. Tulee ikävä. <3

Tälläisen herkän tunnelmallisen kuvan nappasin eräästä hieman uhkarohkeasta pikkusesta!

Juhannus meni kotona, hieman leirikrapulaisena (kamala olotila), piirrellen ja musaa kuunnellen. Tänään koin olevani sen verran järjissäni, että blogin ajatteleminen olisi mahdollista. Nyt sitten loppu kesäkuu menee kotona, todennäköisesti aika yksin, kun kaikki kaverit katoavat vuorotellen kukin minnekkin. Heinäkuussa sitten ehkä on luvassa jotakin perheen kanssa tekemistä, sen näkee sitten.

Parantuisivat nämä säät ja voisi olla kunnolla ulkona nauttimassa kesästä! Eilen pohdin, että eikös jouluna näyttänyt aivan samalta! Sadetta ja tuulta. Paitsi tosin se 10 astetta kylmempää. Ihanaa kun Suomessa on niin hienosti esillä kaikki neljä vuodenaikaa!

Toivottaasti muistan kirjoittaa vielä tälläviikolla toisen postauksen!

-rr0054

Voittokotiin-blogin viikon blogihaaste!

Hei!

Luin eilen aamulla blogeja, ja silmiin hyppäsi Voitto kotiin blogia selatessa ihan mielenkiintoinen viikon blogihaaste! Olen jo niitä aiempia hasteita katsonut, mutta ne eivät ehkä ole olleet juuri mun tyylisä juttuja. Vaikka ratsastankin ratsastuskoulussa, aina "valvovan silmän alla", tehdään me paljon erilaisia tehtäviä, joista on varmasti hyötyä monelle. Ainoa tilanne missä mennään itsenäisemmin on usein kisojen verkka, mutta siinäkin opettaja on tarvittaessa neuvomassa.

Ratsastuskoulussa on myös se hyvä puoli, että itse ei tarvitse miettiä tehtäviä, mitkä sopisivat kehittämään juuri sitä asiaa missä on ongelmia. Niin ja myös se, että tulee tehtyä monia erilaisia tehtäviä monipuolisesti.

Koulutuneilla tykään tehdä paljon pohkeenväistöjä ja etuosakäännöksiä. Tietenkin myös kouluratsastajana pidän tosi paljon erilaisista tempon lisäyksistä ja askeleen pidennyksistä.

 

Ylläolevassa kuvassa yritän kuvata uran sisäpuolella kulkemista, auttaa kovasti, jos on ongelmia suoruuden kanssa. Me teemme vielä usein "kulmiin" etuosakäännöksen, eli jokaisesta sivusta tulee melkeimpä täysin suoria. Niin ja tässä tehdään se etuosakäännös niin, että väistätetään takaosa ulkokautta 1/4 ympyrää. Etuosakäännös kannattaa aluksi tehdä pysähdyksen kautta, ja myöhemmin siirtyä sitten tekemään käynnistä. Tämän jälkeen on tärkeää suoristaa ja liikkua taas reippaasti eteen. 

 



Tässä ylemmässä kuvassa on yksi ehkä useimmiten käytetty uralta pois menevä väistötehtävä. Eli tehdään hyvä kulma, suoristetaan ja aloitetaan väistämään kohti keskihalkaisijaa, hieman vinosti. Tässä on tärkeää muistaa edetä eteenpäin. Keskihalkaisijalla sitten suoristus. Toiselle sivulle voi tehdä voltin vaikka laukassa, jos väistössä on ongelmia etenemisessä. Ainakin meillä ponit saavat laukassa hieman moottoria, jonka voi hyödyntää sitten väistöihin.

 

Suoruus on kouluradalla tärkeää, joten sitäkin treenaillaan aika paljon. Volttien ja muun lisääminen keskihalkaisijalle auttaa hahmottamaan tekemiensä kuvioiden kokoa, ja voltin aloittaminen ja lopettaminen kentän keskelle samaan pisteeseen voi olla aluksi aika vaikea! Tässä tehtävässä olisi tarkoitus vuorotellen mennä eri suuntiin keksihalkaisijan jälkeen. Toisella sivulla voisi mennä pohkeenväistöä uraa seuraten ja toisella sivulla siirtymisiä.

 

Lisäykset on ainakin minun mielestä helpompi tehdä sillälailla, että irtautuu uralta. Ylemmässä kuvassa onkin diagonaalilinjat lyhyensivun keskeltä pitkänsivun keskelle. Lisäykset sitten tulisivat näille linjoille. Aluksi on tärkeää muistaa suoristaa linjalle ja vasta sitten lisätä/pidentää askelta.

Esteillä meillä on aina opettajan suunnittelema rata/linja jota sitten mennään ensin puomeina, sitten ristikkoina ja lopukisi ihan esteinä. Näiden 8 vuoden aikana ollaan menty tosi monenlaisia tehtäviä, mutta nämä viimeismmät, (joista täällä blogissakin olen jo kertonut) ovat olleet tosi hyviä!

 

Pari estekautta sitten mentiin tälläistä tehtävää, missä ympyrällä oli kaksi estettä. Tätä teimme aina pareittain, ja paria piti pystyä katsomaan silmiin koko ajan. Haasteellisen tästä teki se, että menin ponilla joka oli erittäin pelokas, ja sen takia kaahasi esteen jälkeen. Ongelma ratkesi sillä että teimme molemmat voltin esteiden välille. Tässä tehtävässä on myös tärkeää osata sovittaa oma temponsa toisen tempoon ja pyydettäessä sitten lisäämään/vähentämään pystyisi sen tekemään hyvin yhdessä toisen kanssa. (Kaareva linja ei liity tähän tehtävään)



Viimeisimmän estekauden viimeisellä tunnilla mentiin tämän näköistä tehtävää. Aluksi verkattiin suoralla linjalla (sininen) vinoja hyppyjä. Esteiden väli taisi olla suunnilleen 16m, eli poneilla tähän tuli 5-6 askelta, joillakin jopa seitsemän. Mutta se vaikeampi tehtävä (punainen) oli kääntämis harjoitus. Vaikka tuo näyttää varsin helpolta näin piirrettynä, ei se kuitenkaan ratatemmossa sitä ollut. Tässä harjoitellaan myös laukkojen vaihtoa ja johtavan ohjan käyttöä, kun melkein heti esteen jälkeen tulee kääntää jo seuraavaan suuntaan. Huomaa muuten hyvin jos on ongelmia kaarteiden laukan säilyvyydessä, koska kaarteet olivat suht pieniä ja laukan piti edetä kunnolla koko ajan. Ja tämä on varmasti kisaavalle hyvä tehtävä, kun pitää osata ilman merkkejä kääntää hyvin, ei liian ajoissa tai myöhässä, ja tulee niitä vaukeita kaarteita.

 

 



Huhhhuh! Tulipas pitkä postaus. Toivottavasti tästä oli apua jollekkin! :)

 

Mitäs piditte tälläisestä postaukseta?

Pitäisikö useammikin osallistua tälläisiin haasteisiin?

 

-rr0054

Sitä vaa vanhenee

Hei!

Tänään sitten tuli täytettyä vuosia, nyt mennään viimeistä vuotta alaikäisenä! Aika hurjaa, eikö? 

Sain tänään "lahjaksi" luvan hankkia kauan toivomani lemmikin, kanin, toivottavasti sopiva löytyy (mielellään ennen koulujen alkua) ja sen kanssa tulee olemaan mukavaa.

Täs mä, 17 vuotta!

-rr0054

Viimeinen tunti poniratsastajana

Hei!

Jokainen ratsastuskoulussa ratsastava tulee jossakin kohtaa siihen pisteeseen, kun kysytään "Haluatko siirtyä jo hevostunneille?" Itselläni alkaa tuo ikä hieman olemaan se syy, miksi pitää siirtyä, osalla taas pituuskasvun takia. Itselle tuo päätös oli tosi vaikea, poneilla kun olen aina mennyt. Toisaalta, opettaja lupasi, että saisin mennä sielläkin poneilla. Tämä hieman helpotti päätöstä. Ope myös heiman naureskellen sanoi, etti ehkä ihan heti laita minua sinne tallin suurimman hepan selkään. Onneksi.

Halusinko? En, mutta siirtyminen samanikäisten kanssa samaan ryhmään, joka todennäköisesti olisi varsin pysyvä, tuntui paremmalta, kun jääminen poniryhmään, josta vuorotellen jokainen lähtisi ja porukka vaihtuisi tiuhaan. Samaan ryhmään kanssani vaihtaa muutenkin muutama hyvä ystävä.

Viimeisen ponitunnin menin Brunolla, estepainotteisella ponilla. Ilman satulaa mentäessä ponilla oli ihan kiva selkä, mutta ravi oli varsin pompottavaa. Olisin toivonut mieluiten Marya, koska heppatunneilla ei yleensä leikitä, mutta kyllä Brunonkin kanssa oli ihan kivaa.

Brunolla oli jotenkin huono päivä (vai onkohan aina sellainen), kun jokaisen ponin vieressä piti luimistaa ja näyttää hampaita. Hipassa poni välillä oikein yritti hampaat irvessä päästä näykkäisemään vieressä olevaa. Hieman hassu poni. Bruno ei muutenkaan oikein ollut sellainen mitä olkisin helposti osannut ratsastaa, kun ensin ei toiminut kaasu, sitten ei jarru ja sitten ei tykännyt yhtään mun tuntumasta. Bruno on kuitenkin super pappa! Tehtiin pieni laukka kisa, ja poni innostui niin, että pysäyttäminen ei oikein onnistunut. Onneksi voltila sitten rauhottui sekin hösöttäjä!

Tiistain vikat, gonna miss u !

Paras ryhmä <3

Syksyllä sitten pääsee ratsastamaan hevostensekaan, ponilla tai hevosella!

Kuvista kiitos Pinjalle!

-rr0054

Seuramestaruudet 2014

Hei!

Miten se aina menee niin, että kun lupaa olla aktiivinen ja postata paljon, ei siinä ikinä onnistu. Onko olemassa jokin kirjoittamaton sääntä, jonka takia siihen ei vain pysty? Pitäisikö alkaa koputtelemaan puuta aina kun lupaa kirjoittaa paljon?

Mutta kuitenkin, minulle kuuluu hyvää, koulu loppui (jess!) ja kesä alkaa tehdä taas tuloaan. Viimeinen koeviiko ei todellakaan ollut liian rankka, mutta halusin panostaa kerrankin. Kokeiden palautuksessa tuli pettymys, naurahus ja onnistuminen. Kolme koetta hain. ensimmäinen lukiovuosi takana, iahn uskomattoman nopeasti kulkenut aika! Miten onkaan mahdollista, että tuntuu kuin eilen vasta olisin noussut junaan esimmäistä kertaa kouluaamuna? Nyt kouluun meno ja siellä käynti on ihan rutiinia.
Ensisyksynä starttaa sitten lukion kakkosvuosi, kuulemma kaikista rankin ja haasteellisin, mutta pystyssäpäin ja haasteita vastaan ottavasti ja niistä toivottavasti kunnialla selvityvästi ollaan menossa. Mutta ensin meillä on edessä muutama kuukaus ihanaa lomailua, aurinkoa ja kaikkea kivaa.

Tallilla on tapahtunut taas paljon. Rakas ihana Montana poni lopetettiin pahentuneiden hengitysongelmien takia. Piccolo happakin lähti, mutta en ole aivan varma oliko vanhuutta vai mitä. Uusia hevosia on taas tullut monta. Petrus ja Desperado, ja todennäköisesti jokin poni tässä lähiaikoina. Onko ihan hassusti sanottu, jos enää ei osaa surra kunnolla kun jokin tärkeä poni lähetee? Sen jälkeen kun se ihana pieni pallo poni, joka oli erittäin tärkeä, lähti, ei ole tajuntaani oikein muut päässeet. Ihan kuin olisi kovettunut sille tuskalle, eikä tuntisi sitä enää. Pelkään ja kammoan sitä päivää kun rakkaimmalle Marylle käy jotain.

Mutta iloisempiin aiheisiin! Pariviikkoa sitten kilpailtiin vuoden 2014 Seuramestaruudet, joissa osallistuin ensimmäistä kertaa junnuluokkaan. Muut luokan kilpailijat olivat niin kovaa tasoa, että tällä kertaa sijoitus oli 6/6, viimeinen, mutta sehän ei välttämättä kerro kaikkea. Nimittäin saimme parhaimmat paperit koskaan! Olen niin iloinen ja tyytyväinen siihen suoritukseen, (joka olisi voinut olla parempikin) että en olisi voinut ponilta muuta toivoa. Mary ei radalla ollut liian kiireinen ja tuntui kuin olisin voinut ratsastaa huolella ja ajatuksella, enkä vain hätiköiden ja suhaisten.

Jos jotakin kiinnostaa saimme toiselta tuomarilta prosentteja 58.26 ja toiselta 62,17! Yleisvaikutelmat olivat 36 ja 37. Kommenteja oli mm. "siisti istunta, käsien kanssa tarkemmin että pysyy tuntumalla" "Riittävän aktiivinen tahti ja ajatuksella ratsastettu" "(keskikäynti) puhdasta, riittävä yliastunta"

Tiedostan omat virheeni, niiden huomaaminenhan on ensimmäinen vaihe oppimisessa! En tiedä, olivatko nämä viimeiset kisat Maryn kanssa, mutta jos olivat, olivat ne myös parhaat. Syksyllä sitten näkee jatkanko aktiivista kisaamista enää. Saattaa olla ettei aika (ja resurssit) oikein riitä.

Kuvia ei radasta nyt ollut mutta toivottavasti video riittää! Videon kuvaamisesta kiitos Siirille!

Lopuksi toivotan kaikille hyvää kesää!
Josko nyt (koputan puuta) alkaisi ahkera postailu.


-rr0054

Paras maasto koskaan!

Hei!

Nyt koeviikon aikana kerkeänkin postaamaan toivottavasti ihan jopa useasti. Viime viikonloppuna oli seuramestaruudet, joista ajattelin ihan oman postausken tehdä. Kaksi edellistä tuntia olen mennyt Maryllä ja molemmilla kerroilla omastamielestäni on mennyt ihan hyvin. Ponilla vain sattui olemaan aika paha kiima pariviikkoa sitten, jonka takia meni sitten hieman kipittelyksi, mutta muuten ihan hyvin.

Eilen sitten lähdimme maastoilemaan ja sain ratsuksi Maryn! Mary oli erittäin valppaana, mutta ei lähtenyt mihinkään muiden ponien pomppimisiin tai muihin epämääräisiin spurtteihin. Koko maaston aikana saimme mahtavat kaksi kakkua ;). Kiersimme pienen lekin, jonka jälkeen menimme pellolle laukkailemaan. Aluksi laukkasimme ihan kevyesti ympyrällä, mutta sitten saimme luvan mennä pareittain laukkaamaan toiselle ympyrälle reippaammin! Menin sitten Karolinan ratsastajan kanssa ja päästeltiin aika reippaasti! Ope myös ehdotti, että voisi ravata pellon toiseen päähän ja laukata niin kovaa kuin uskaltaa takaisin. Ponit pääsevät tosi harvoin tätätekemään, joten ne oli ihan täpinöissään! Syy miksei tätä kauheasti tehdä, on ihan se, ettei se ole kaikkein turvallisinta. Meidän ryhmä nyt kuitenkin koostuu erittäin taitavista ja kokeneista ratsastajista, joten opettajamme pystyi meidän taitoihin luottamaan.

Kun  lähdin Maryn kanssa ravaamaan toiseen päähän, jutustelin ponille rauhallisella äänellä, ja kun käännyimme rauhassa ja suoristimme kohti muita poni oli jo lähtövalmiina. Annoin ihan pienet pohkeet ja sitten ampaisi pieni punaruskea raketti eteenpäin! Kaikista vapauttavin tunne koskaan! Se että voi luottaa poniin niin paljon, että antaa sen mennä niin kovaa kuin haluaa, on mielestäni upeaa. Ja kun piti hidastaa poni hidasti hienosti ja sai suuret taputukset. En olisi voinut olla iloisempi siinä hetkessä.

Spurtiiiiiiii +hymysuu c:

ylemmät kuvat (c) Siiri
alemmat kuvat (c) Suvi

 

LINKKI VIDEOON

 

Kiitokset hienoille kuvaajille!

 

-rr0054

 

Paras maasto <3



Viimeinen ponihyppelykerta

Hei!

Kolmeviikkoa sitten olleesta tunnista kuvia ja videoita. Poni oli super, hieman hidas, mutta se oli helposti korjattavissa. Aluksi mentiin suoralla linjalla vinoja puomeja ja hyppyjä, lopuski tehtiin hieman ratamainen harjoitus, jossa tarkoituksena oli hakea hieman reippaampaa tempoa ja tiukkoja ratakäännöksiä.

Pahoittelen etten tekstiä nyt kerkiä kirjoittamaan.

Selkeästi hyppään vähän liian pystyssä....

LINKKI VIDEOON

 

Kuvia en kamalasti jaksanut nyt muokkailla, koska ensiviikolla starttaa vika koeviikkoa ja siihen valk´mistautumiset vievät kaiken ajan. Nytkin pitäisi kirjoittaa psykan esseetä ja kohta alkaa Suomi-V.Venäjä peli joka on ihan pakko nähdä!

Kuvista kiitos Suville!'

-rr0054